VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

Minkä puolesta teen töitä?

Mä uskon siihen, että politiikkaan pyrkivän henkilön on kyettävä selkeästi ja konkreettisesti kertomaan, minkä asioiden puolesta aikoo tehdä töitä, mikäli tulee valituksi tehtävään. Poliitikko, joka ei kykene tiivistämään visiotaan konkreettisiksi tavoitteiksi, ei tule saamaan mitään aikaan.

Yhtä tärkeää on, että osaa kertoa, mistä näiden asioiden parantamiseen ja tavoitteiden edistämiseen tarvittavat resurssit hankitaan. Jokainen osaa varmasti listata lukuisia hyviä ja kivoja tavoitteita, mutta pitkät toivomuslistat eivät vielä muuta yhtään mitään. On uskallettava kertoa myös se, mistä olisi valmis luopumaan tärkeäksi kokemiensa tavoitteiden puolesta.

Olen neljän vuoden aikana saanut nähdä sen, miten Helsinki kaupunkina toimii. Olen nähnyt läheltä, mihin asioihin Helsingin kaupunki tällä hetkellä keskittyy ja toisaalta, mitkä asiat jäävät vähemmälle huomiolle.

Mielestäni Helsinki kaipaa sellaisia kaupunginvaltuutettuja, joka osaavat ja uskaltavat sanoa, mihin kaupungin pitäisi jatkossa keskittyä vähemmän, ja toisaalta mihin enemmän. Sellaisia, jotka kehtaavat kyseenalaistaa, vaikka se joskus saattaisikin herättää kritiikkiä. Sellaisia, jotka eivät pelkää olla eri mieltä muiden kanssa ja haastaa, jos ja kun sille on tarvetta.

Sellainen kaupunginvaltuutettu aion itse olla, mikäli saan kunnian toimia tehtävässä. Siksi pyydän luottamustasi ja ääntäsi kesän kuntavaaleissa! Olen ehdolla numerolla 322.

 

Politiikka kaipaa konkretiaa

Haluan tuoda politiikkaan konkretiaa. Siksi listasin 10 asiaa, joissa kaupunkia tarvitaan mielestäni vähemmän ja 10 asiaa, joissa kaupunkia tarvitaan mielestäni enemmän.

Helsinki tarvitsee vähemmän:

  1. Asuntorakentamisen ylimääräistä sääntelyä. Mitä vähemmän määrittelemme erinäisillä normeilla sitä, minkälaisia asuntoja Helsinkiin voidaan rakentaa, sitä paremmin markkinat toimivat ja kaupunkiin rakennetaan juuri sellaisia asuntoja, joissa ihmiset haluavat asua. Ei ole kaupungin tehtävä kertoa, tarvitaanko asunnoissa älypistorasioita vai ei tai minkälainen kerhohuone uuteen asuinrakennukseen pitäisi rakentaa.

  2. Verotusta. Kuntaveroa on laskettava seuraavan valtuustokauden aikana ainakin puolella prosentilla. Näin parannamme kaupunkimme kilpailukykyä ja luomme edellytyksiä Helsingin kasvulle kansainvälisessäkin tarkastelussa myös tulevaisuudessa.

  3. Yritystoimintaa haittaavaa lupaviidakkoa. Jos esimerkiksi ravintolayrittäjä haluaa pystyttää terassin, on täytetettävien lomakkeiden ja haettavien lupien vuori valtava. Jos haluamme todella kannustaa ihmisiä yrittämään, on ylimääräinen byrokratia kyettävä karsimaan pois.

  4. Kaupungin tukemia vuokra-asuntoja. Kaupungin tukemat vuokra-asunnot ovat harvinaisen huono keino apua tarvitsevien tukemiseen. Tuetuissa vuokra-asunnoissa asuu tälläkin hetkellä satoja, ellei tuhansia sellaisia ihmisiä, jotka eivät millään mittarilla tarvitsisi yhteiskunnan tukea. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että tuetun vuokra-asunnon voi siirtää rajattomasti sukupolvelta toiselle, vaikka mitään tarvetta tuelle ei olisi. Olisi paljon tehokkaampaa vuokrata asunnot markkinahintaan ja kerätyillä tuloilla tukea suoraa heitä, jotka apua tarvitsevat. Tällöin voimme olla varmoja siitä, että jokainen euro menee apua tarvitseville. Ihmiset tarvitsevat tukea, eivät asunnot.

  5. Äärimmilleen kiristettyjä melurajoituksia. Helsinki on koko Suomen ainoa suurkaupunki. Suurkaupunkiin kuuluvat kulttuuri, elämä ja elämisen äänet. Ikävä kyllä tällä hetkellä monet tapahtumajärjestäjät harkitsevat festarien ja konserttien siirtämistä Helsingistä muihin kuntiin ja kaupunkeihin. Merkittävä syy tämän harkinnan taustalla on Helsingin poikkeuksellisen tiukat melurajoitukset. Jos haluamme jatkossakin pitää Helsingin elävänä kaupunkina, on meidän ehdottomasti lievennettävä nykyisiä melurajoituksia maltillisesti.

  6. Asuinalueiden suosimista sen mukaan, mistä kaupunginvaltuutetut on kotoisin. Tällä hetkellä kaupunkipolitiikassa on ikävä kyllä nähtävissä ilmiö, jossa ne alueet, joilta tulee eniten kaupunginvaltuutettuja saavat myös eniten julkisesti tuettuja palveluita. On kyse sitten valaistuksesta, kuntoportaista tai urheilukentistä, löytävät panostukset lähes aina tiensä ensimmäisenä kaupunginvaltuutettujen asuinalueille. Voittajia ovat jo valmiiksi hyvinvoivat alueet, häviäjiä esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Helsinki. Meillä ei ole tällaiseen osaoptimointiin varaa. Helsinkiä on kyettävä kehittämään kokonaisuutena. Siksi tulen itse tekemään töitä sen eteen, että jatkossa Helsinkiä kehitetään asiantuntijoiden tekemien arvioiden pohjalta siitä, missä palveluita ja kaupungin panostuksia tarvitaan eniten.

  7. Autoja keskustan kaduille. Toteutetaan keskustatunneli ja siirretään autot kaduilta maan alle. Näin saamme vapautettua lisää tilaa maan päältä kävelijöille ja kevyelle liikenteelle. Kävelykeskusta ja keskustatunneli toimivat erinomaisesti yhteen.

  8. Homekouluja. Homeesta ja huonosta sisäilmasta kärsivät koulut ja päiväkodit ovat kaupunkimme häpeäpilkku. Niiden korjaaminen on nostettava prioriteettilistan kärkeen. Ei voi olla niin, että helsinkiläisten koulujen oppilaat ja opettajat joutuvat kärsimään huonosta sisäilmasta vuosikymmenestä toiseen.

  9. Kaupungin itse tuottamia palveluja. Minulle tärkeintä on se, että helsinkiläiset saavat mahdollisimman laadukkaita palveluita mahdollisimman tehokkaasti ja vähäisellä jonotuksella. Jos yksityinen yritys pystyy tuottamaan jonkin palvelun paremmin, laadukkaammin ja tehokkaammin kuin kaupunki, miksi emme ulkoistaisi palvelua yrityksen tuotettavaksi? Samalla luomme Helsinkiin ilmapiiriä, jossa yrityksiin suhtaudutaan positiivisesti ja yrittäminen lisääntyy. En näe mitään järkeä siinä, että puhtaan ideologisista syistä välttäisimme ulkoistuksia viimeiseen asti vaikka olisi nähtävissä, että yritysten tuottamana voisimme saada parempia palveluita helsinkiläisille.

  10. Päästöjä. Suuret kaupungit ovat kriittisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Merkittävimmät päästövähennykset ovat saavutettavissa lämmityksen ja liikenteen sektoreilla. Siksi meidän tulee panostaa erityisesti vähäpäästöiseen liikenteeseen esimerkiksi lisäämällä sähköautojen ja -bussien käyttöä Helsingissä. Myös kaupungin hankinnoissa ympäristövaikutukset on syytä ottaa yhdeksi hankintoja määrittäväksi kriteeriksi.


Helsinki tarvitsee enemmän:

  1. Mielenterveyspalveluita. Erityisesti nuoret voivat tällä hetkellä todella huonosti, eivätkä nykyiset mielenterveyspalvelut riitä tarjoamaan sitä apua, jota tällä hetkellä tarvittaisiin. Mielenterveyspalveluiden parantaminen on toteutettava valtakunnallisilla toimilla (mielellään toteuttamalla #terapiatakuu-kansalaisaloitteen), mutta myös Helsingin on syytä tehdä panostuksia myös kaupunkipolitiikan tasolla.

  2. Julkisen liikenteen yhteyksiä myös yöaikaan. Työelämä on muuttunut, eikä töitä tehdä enää vain kello yhdeksän ja viiden välillä. Moni helsinkiläinen joutuu liikkumaan töihin ja töistä pois aikoina, jolloin julkinen liikenne ei tällä hetkellä liiku. Olennainen osa uskottavaa metropolia on se, että siellä pystyy liikkumaan kaikkina vuorokauden aikoina. Panostetaan siis siihen, että tulevaisuudessa Helsingissä voi liikkua kellon ympäri.

  3. Yrittäjiä, yrityksiä ja yrittämistä. Helsinki tarvitsee enemmän yrityksiä kuin yritykset tarvitsevat Helsinkiä. Siksi on kaupunkimme kannalta elintärkeää huolehtia siitä, että Helsingissä on mahdollisimman hyvät puitteet perustaa ja pyörittää yritystä. Meidän on kannustettava ja kasvatettava helsinkiläisiä nuoria yrittäjyyteen jo peruskoulusta lähtien. Lisäksi tarvitsemme lisää Maria01:n kaltaisia yhteisöjä, jotka tukevat ja mahdollistavat startup-yritysten kehittämisen ja kasvun Helsingissä.

  4. Pienydinvoimaloita. Tällä hetkellä lähet puolet Helsingin aiheuttamista päästöistä syntyy lämmityksestä. Lämmityksen päästöjen vähentäminen on siis aivan olennaista, jos haluamme vähentää kaupunkimme aiheuttamaa kuormaa ilmastolle. Itse haluaisin nähdä Helsingin lämpiävän tulevaisuudessa pienydinreaktoreilla tuotetulla lämmöllä.

  5. Ihmisiä. Jos Helsinki haluaa jatkossa pysyä elinvoimaisena metropolina, me tarvitsemme lisää ihmisiä. Erityisen tärkeää on panostaa työperäiseen maahanmuuttoon ja kansainvälisten huippuosaajien houkutteluun. On tärkeää muistaa, että Helsinki ei kilpaile kansainvälisistä osaajista Turun tai Tampereen kanssa, vaan Tukholman, Oslon ja Berliinin kanssa. Tässä sarjassa olemme auttamatta takamatkalla, ja meidän onkin kunnianhimoisesti alettava purkamaan ylimääräistä byrokratiaa ja lisäämään työperäistä maahanmuuttoa Helsinkiin.

  6. Monipuolisia varhaiskasvatuspaikkoja. Mitä monipuolisemmin pystymme erilaisia varhaiskasvatuspaikkoja tarjoamaan, sen parempi. Jos haluamme tulevaisuudessa houkutella Helsinkiin kansainvälisiä huippuosaajia, on meidän mietittävä myös heidän perheitä. He haluavat lapsensa varhaiskasvatukseen, jossa on esimerkiksi mahdollisuus käyttää englannin kieltä. Meidän on vastattava kysyntään hyödyntäen laajasti yksityisä varhaiskasvatusta tarjoavia yrityksiä.

  7. Mahdollisuuksia liikuntaan. Mitä enemmän helsinkiläiset liikkuvat, sitä paremmin he voivat ja sitä vähemmän joudumme käyttämään resursseja sellaisten sairauksien hoitoon, jotka olisi voitu ennaltaehkäistä liikkumalla. Siksi panostukset liikuntaan kannattavat. Moni Helsingin liikuntapuisto on kaivannut perusparannusta jo pitkään, joten seuraavalla valtuustokaudella niiden toteuttamiseen on varattava resursseja.

  8. Palveluseteleitä. Palvelusetelit ovat oiva keino esimerkiksi hoitojonojen lyhentämiseen ja kaupunkilaisten palvelutarjonnan ja valinnanvapauden laajentamiseen. Samalla luomme jälleen ympäristöä, jossa yrittäminen kannattaa. Palveluseteleiden käyttö on laajennettava kaikilla aloilla sosiaali- ja terveyspalveluista varhaiskasvatukseen.

  9. Kaupunkilaisten kaipaamaa kaupunkikulttuuria. Helsinki tarvitsee lisää ravintolapäiviä ja suurterasseja — sellaista kulttuuria, jota kaupunkilaiset haluavat kuluttaa. Tärkeää on se, että kaupunkilaiset pääsevät itse toteuttamaan juuri sellaista kulttuuria, kuin he itse haluavat. Ihmiset tietävät parhaiten itse mitä he haluavat, ei kaupunki.

  10. Nuoria päättäjiä. Helsinkiläisten kaupunginvaltuutettujen keski-ikä on lähes 50 vuotta. 85 valtuutetusta alle 30-vuotiaita on vain neljä. Kun ottaa huomioon sen, että helsinkiläistä lähes 35% on alle 30-vuotiaita, on nuorten edustus surullisen heikko. Tämä on korjattava näissä vaaleissa.

Näiden puolesta lupaan tehdä töitä Helsingin kaupunginvaltuustossa, mikäli tulen sinne valituksi. Jos jotain jäi epäselväksi, ole yhteydessä!